Minä ja Tiia erottiin 21.1.2014. Mulla on siitä tosi huono mieli, mutta onhan se sinänsä helpotus, kun suhde on ollut yhtä myrskyä viimeiset muutama kuukautta muutamaa hyvää päivää lukuun ottamatta... Mutta aika Tiian kanssa oli mun elämän parasta, ainakin ne ekat kuukaudet ennen pahimpia riitoja. No, nyt mulla on sentään aikaa keskittyä itseeni ja lukioon paremmin. Ja mulla on muutama "enkeli" mua tukemassa ja tuomassa hyvää mieltä. :)
En voi tarpeeksi kiittää heitä heidän tuestaan.
Nyt on koeviikko, huomenna matikan koe... Juu ei stressaa yhtään, ei varmaan ketään muutakaan lukiolaista. :/
Mulla on huono mieli siitä, että mua ei tunnuta otettavan osaks sitä kaveriporukkaa, mikä meidän isosten välillä on. Niillä muilla on hauskaa keskenään eikä mun kaa paljoo porukassa puhuta. Toisaalta, mulla on edelleen hyviä ystäviä, jotka osaltaan kompensoivat kaveriporukasta ulos jättöä. Joo, mun luonteessani on puutteita ja osaan olla monin puolin ärsyttävä, mut jokainenhan on erilainen, ja muiden pitäis arvostaa mun erilaisuutta ihan yhtä paljon kuin mä niiden ja muidenkin... Enkä mä tosiaan tahtois olla ärsyttävä, haluisin vain kuulua joukkoon.
Mut, mun vanhaan ja hyvään tyyliin: vahvasti eteenpäin. Kyl tää kaikki tästä, hiljaa hyvä tulee. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti