Ylä- ja alamäkiä sekä Eroksen nuolia

Jooh...
Taas on kulunu aikaa viime postauksesta. En tiedä haittaako se ketään erityisemmin, mua ei ainakaan oo ees kauheesti huvittanu kirjotella. Niin paljon on muutakin puuhaa.
Partiokauden alettua tossa koulujen alun tienoilla mut pistettiin yhen kaverini kaa johtamaan pientä seikkailijaryhmää. Se EI ole kivaa. Ryhmän johtaminen ei sovi meidän lukiolaisten aikatauluihin sitten mitenkään, ei ole jaksamusta, eikä sen koommin kiinnostustakaan kyseiseen hommaan.. Irtisanoudutaan asap.
Toinen vuosikurssi lukiossa starttasi ihan semi-hyvin, mut sen jälkeen onkin ollut pelkkää syöksykierrettä: en oo jaksanu tehä läksyjä tai lukee kokeisiin... Nytkin mulla on projekteja kesken. Syöksykierteistä puheen ollen, mä suoritin ilmailukurssin puheosuuden, eli mä osaan nyt puhua ilmailuradioon etikettien mukaisesti, sekä osaan ICAO-aakkoset ulkoa (Alfa, Bravo, Charlie, Delta, Echo, Foxtrott, Golf, Hotel, India, Juliet, Kilo, Lima, Mike, November, Oscar, Papa, Quebec, Romeo, Sierra, Tango, Uniform, Victor, Whiskey, X-ray, Yankee, Zulu). Ihan kiva homma.
Kivaa ei ole se, että Tiia on pyydelly mua takasin. Eikä myöskään se, että päivä viimesimmän pyynnön ja kieltäytymisen jälkeen ko. neiti ilmoittaa seurustelevansa uuden poikakaverin kaa. Ei mulla muuta siihen oo sanottavaa kuin että kiitos kun luulit voivasi leikkiä mun tunteilla ja kiitos halpamaisesta käytöksestäsi. :3
Käytiin justiinsa lukion kansainvälisyyskurssin kanssa Ranskan Bretagnessa. Muuten meni hyvin, mutta Lufthansa oli perunut minun ja muutaman muun oppilaan (+ yhden opettajan) paluulentoliput, eikä se korvannut uusia paluulippuja. Kiitos Lufthansa ja erityinen kiitos eräälle nimeltä mainitsemattomalle (nimeen liittyy olut) opettajalle, joka varasi lentoliput. <3

Niin, ja aloin 17.11.2014 seurustelemaan, ja mun tyttöni on ihan loistava. Hän tulee upeasti toimeen mun äidin kanssa, mikä on fantastista. Elämä näyttää taas... ...Kauniilta.

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI! MÄ PÄÄSEN ERÄÄLLE ERITTÄIN UPEALLE RISTEILYLLE 9.6.2015!!!!!! Tuntuu kuin kävelisin ilmassa #HYPE #NW

Nyt siinä taisi olla kaikki tältä erää. Seuraavassa postauksessa sitten vähän enemmän, milloin se sitten tuleekaan.

Menneisyyteni vanki

Taas on pitkä aika viime tekstistä. Eipä oikeen oo tapahtunu mitään..

Se oli luonnollisesti vale. Vai oliko? En ees tiiä :D
Kesäloma meni hyvin, vaikkakin ihan liian nopeesti. Tein ekat 11 päivää töitä puutarhal (+40°C, huhhuh..) ja sit oon ollu naapurin lapsenvahtina sekä leikannut heidän suhteellisen laajamittaista nurmikkoaan. On tullu tienattua €€€€! :)
Mut päältä ajettavan ruohonleikkurin päällä istuminen kuus tuntia on hyvä tilaisuus pohtia asioita. Samoin yömyöhään sängyssä valvominen ja mökillä veneen ratissa istuminen. Yleensä tällasissa tilanteissa mun ajatukset harhailee kaikkialle, kunnes päätyvät johonkin menneeseen tapahtumaan. Sit mä vaan jään miettimään sitä, mietin mitä oisin ite voinu tehä toisin ja miten asiat ois jos oisin tehny toisin. Ja sit joitakin tapahtumia mä mustamaalaan puolitietoisesti. Kai se on mun oma tapani lievittää tuskaa tai oikeuttaa mun tekoja tai selittää itelleni miks asiat on niinkuin on. En tiiä...

Koulut alko ja toinen vuosikurssi on edessä. Eka kokonainen koulupäivä oli perjantaina, eikä se tuntunu kamalalta. Mut kyllä tää lukion työläin vuosi vielä pääsee vauhtiin. Lukion lisäks pitäs johtaa pieniä partiolaisia ja toimia oppilaskunnassa. Toisaalta, iteppä valitsin taakkani. Kyllä tää tästä, kun muistaa edetä askel kerrallaan.

Tänään tapahtu aika mielenkiintosia asioita, mut siitä en laita tänne. Lähimmät ystävät sen tietääkin jo (paitsi yks, sille en oo viel kertonu, mut kerron kyl).

Eipä mul muuta, peace!

I don't need this life. I just need somebody to die for...

Biisi kertonee mun tunteista enemmän kuin miljoona sanaa...

Lyhyestä virsi kaunis

Paska olo. En oo itekkään täysin varma et miks. Jos jotakuta ystävää kiinnostaa, saa puhua ja silleen.
Eipä täs muuta. Öitä vaan kaikille...

Miksi minä?

Mulla on huono olo. Enpä mä oikeestaan minkään muun takia kirjottelekaan.

Luokkakaverit on syrjiviä, mun sanomisia ja tekemisiä "dissataan" aina kun on vähänkin mahdollista. Harva puhuu mulle vapaaehtoisesti, melkeen kukaan ei suostu istumaan mun lähellänikään missään. Enkun luokassa oon ainoa joka istuu yksin. Jopa eräs meidän luokan toinen kiusattu on saanut vierustoverin. Mun vierestä siirrettiin pulpetti pois. Miten vaan, saanpahan keskittyä olennaiseen. Harmittaa vain kuulla muiden naurua ja tietää, että mä en voi osallistua muiden keskenäiseen nauruun. Ryhmällä, jota mä pidän itselleni ehkä tärkeimpänä, eli isosryhmällä, on omat keskustelunsa WhatsAppissa, minne mua ei edes harkita mukaan. Nuokuissa kaikilla on omat juttunsa. Ja sit oon minä; väliinputoaja, johon kukaan ei kiinnitä erityisemmin huomiota. Kun puhun jollekulle, niin se joku jossain vaiheessa kysyy, että kenelle mä puhun. Koska en jaksa riidellä kenenkään kanssa, sanon, että puhun itselleni...

En mä haluis olla erilainen, en erityinen, en varsinkaan tällä tavalla. Miksei mua hyväksytä?

The story of my life... :|

Mua surettaa nähdä ykskään suuteleva pariskunta. Mun luokalla oleva, joku koulun pihalla halaileva, äiti & isä jne... Mut se varmaan kuuluu asiaan..

Mun täytyy varmaan ottaa takaisin se rooli, mikä mulla oli ennen mun "sosiaalista" elämää, eli se yksinäinen hikari, joka ei puhu kenellekkään, vaan keskittyy kouluun. Sillä sais kymppejä, mut sosiaalisuus on mulle paljon numeroita tärkeämpää...

Ja ihmiset tuntuu myös valehtelevan mulle niin usein..

Ekassa postauksessani kerroin, että mulla on hallitsemattomia patoutumia. Minä kirjojen ystävänä luonnehtisin niitä yhtenä hirviönä, joka asuu mun sisällä. Sitä voi pitää häkissä, mutta se myös satunnaisesti pääsee häkistä ulos, kun häkki on heikko.

Eron jälkeen mun elämän valoisuus väheni suuresti. Kaikki paha iski takaisin muhun, tunnen joka pahan sanan kuin viillon suoraan lihaan. Häkki mun sisäisen hirviön ympärillä murtuu vähitellen. Mä pystyin perjantaina koulussa melkein tuntemaan kuinka se takoi mua sisältä päin, heti parin ikävän sanan jälkeen.

Entä jos mä en osaakkaan enää hillitä itseäni? Jos se pääsee vapaaksi?

Tiia oli ainoa joka sai mut unohtamaan sen hirviön. Sitä ei ollut kun Tiia oli mun kanssa.

Now it's coming back.

With vengeance.

Ystäväni, jos/kun luette tämän, laittakaa viestiä että luitte. Puhukaa mulle, kysykää, auttakaa.

Irti päästä...

Minä ja Tiia erottiin 21.1.2014. Mulla on siitä tosi huono mieli, mutta onhan se sinänsä helpotus, kun suhde on ollut yhtä myrskyä viimeiset muutama kuukautta muutamaa hyvää päivää lukuun ottamatta... Mutta aika Tiian kanssa oli mun elämän parasta,  ainakin ne ekat kuukaudet ennen pahimpia riitoja. No, nyt mulla on sentään aikaa keskittyä itseeni ja lukioon paremmin.  Ja mulla on muutama "enkeli" mua tukemassa ja tuomassa hyvää mieltä. :)
En voi tarpeeksi kiittää heitä heidän tuestaan.

Nyt on koeviikko, huomenna matikan koe...  Juu ei stressaa yhtään,  ei varmaan ketään muutakaan lukiolaista. :/

Mulla on huono mieli siitä, että mua ei tunnuta otettavan osaks sitä kaveriporukkaa, mikä meidän isosten välillä on. Niillä muilla on hauskaa keskenään eikä mun kaa paljoo porukassa puhuta. Toisaalta, mulla on edelleen hyviä ystäviä, jotka osaltaan kompensoivat kaveriporukasta ulos jättöä. Joo, mun luonteessani on puutteita ja osaan olla monin puolin ärsyttävä, mut jokainenhan on erilainen, ja muiden pitäis arvostaa mun erilaisuutta ihan yhtä paljon kuin mä niiden ja muidenkin... Enkä mä tosiaan tahtois olla ärsyttävä, haluisin vain kuulua joukkoon.

Mut, mun vanhaan ja hyvään tyyliin: vahvasti eteenpäin. Kyl tää kaikki tästä, hiljaa hyvä tulee. :)

Muutoksia

Joo, en oo mikään aktiivinen blogin kirjottaja, joten irjotan "virallisesti" tästä lähtien vaan kun eniten siltä tuntuu. Eli toivottavasti aika harvoin...
En myöskään oikeastaan paljoa tästä lähtien kirjoittele. Vaikka oonkin suht normaali nuori, mun(kin) tunteita on vaikea kirjoittaa lyhyesti, jos ollenkaan. Kuuntelen harvinaisen paljon musiikkia joka liittyy mun mielialaan, ja niiden "mystiikkaa" on maalaisjärjellä helppo ymmärtää. Niimpä mä käytän nykyään enimmäkseen ihan mahtavaa sovellusta, nimeltä TuneWiki, jossa voi tehdä helposti hieno(hko)ja lyric-art:eja. Miinuksena se, että sielä ei ole muhun sopivia kuvia, enkä osaa kuvata hienosti/googlata hienoja kuvia... Nää on vaan lähimmäs osuvia, mutta sanathan ne on tärkeimpiä.

Tää muhun iski lujaa:

Mitra Kaislaranta - Äkkisyvää (Idols 2013)

Within Temptation - Shot In The Dark (The Unforgiving)

Nightwish - Amaranth (Reach Demo) (Amaranth)

Ja JOS ketään kiinnostaa: Tiian kaa ei mee hyvin, en koe et hän välittäis musta ja siltä miltä musta tuntuu juurkaan. En sano muuta.

Ei kavereidenkaan kaa niin hyvin mee. Tuntuu nykyään, etten kuuluisi meidän isos"tiimiin", niillä on niin hauskaa ilman mua, oon vaan ärsyttävä tungettelija. Koulussa taas hirveen harva tuntuu edes yrittävän ymmärtää mua ihmisenä, sielä oon vaan kummajainen erikoisine käytösmalleineni. Ei ne ottanu mua sieläkään niin hyvin piireihin kuin uskalsin toivoa, kuinkakohan moni oikeestaan yrittää olla mun kaveri. Mut vaan työnnetään piireistä ulos...

Ps. Poistin edellisiä postauksia.