Elikkä. Olen viidentoista vanha poika, jonka elämä on aika vaihtelevaa. Aloitan itsestäni kertomisen aikajärjestyksessä:
Minussa, kuten kaikissa muissakin ihmisissä, on "pimeät puoleni".
Synnyin vuonna 1998 Helsingissä. Isäni on Savosta ja äiti Pohjanmaalta. Muutimme puoli vuotta syntymäni jälkeen tänne perämetsiin. Viihdyn täällä. Puhdas ilma ja luonto lähellä. Palvelut ovat hyvät ja ja on mukavan hiljaista. Minulle piti syntyä sisko, mutta hän kuoli ennen syntymäänsä... Minulla on nyt kaksi vuotta minua nuorempi (ärsyttävähkö) veli.
Kävin alakouluni paikallisessa alakoulussa, jossa oli noin 30 oppilasta. Sinusta se on vähän, minusta se on sopivasti. Olipahan vähemmän kiusaajia.. Menin vuotta ikäluokkaani aikaisemmin kouluun, koska kävin koulukypsyystestit ja pääsin kirkkaasti läpi. Menen nyt lukioon. Olen suhteellisen älykäs, mutta en aina silti pärjää koulussa hyvin, koska en jaksa ja minua ei kiinnosta enää koulu yhtälailla kuin ennen. Minua kiusataan koulussa joka päivä. Kiusattiin jo siitä asti kun aloitin seurakunnan päiväkerhossa. Sain lopulta kolme ystävää, joihin luotan/luotin. Välini kahteen ystävääni katkesivat alakoulun päätyttyä. Toinen jäi alakouluun ja toinen meni eri luokalle ja muuttui radikaalisti kesän aikana. Nyt olen korjannut välini tähän alakouluun jääneeseen (Emmi). Olin parissa valinnaisaineessa yhtä aikaa kuin tämä toinen ystävä (Topi) ja aloitamme ensi syksynä samassa lukiossa. Kolmas ja uskollisin ystäväni pysyy minulla edelleen. Hän on Sonja.
Yläkoulussa kiusaamiseni vain paheni. Jouduin useaan tappeluun, jotka kaikki hävisin, silti seisten selkä suorana ja leuka pystyssä, anelematta armoa. Minut pahoinpideltiin koulun vessassa 7.3.2012. Mutta se on toinen tarina..
Tänä vuonna elämäni muuttui huomattavasti paremmaksi, kun aloin seurustelemaan erään tytön kanssa. Tiian. Hän puhui minulle kunnolla ensimmäistä kertaa syntymäpäivänäni. Näin jälkeenpäin katsottuna se oli paras lahja mies muistiin. Hän on ihanin koskaan tuntemani henkilö, vaikka hän potee masennusta ja hänellä on itsetuhoisuutta. En ala tässä häntä enempää kuvailemaan. Sinulle riittää tiedoksi, että hän on minun mielestäni kaikin puolin ihana ihminen. Rakastan häntä aivan järjettömän paljon. Aloitimme seurustelun "virallisesti" 7.3.2013. Ironiaa..
Harrastan partiota ja urheilusukellusta. Olen myös aktiivinen seurakuntani isonen. Seurakunnassa työskentely on minusta mukavaa. Saantoimia hyvässä asemassa, yhtenä ohjaajista JA saan opettaa, ohjata ja pitää hauskaa. Lisäksi siitä maksetaan minulle.
Suuntaudun opiskelemaan luonnontieteitä, jotka kiehtovat minua suunnattomasti. Tähtään bioteknologian tutkijaksi.
Kiusaamiset ovat aiheuttaneet minulle eräänlaisia patoutumia, jotka purkautuvat joskus hallitsemattomasti. Tiedätkö sen joissakin vesipuistoissa olevan ison ämpärin, johon valuu vettä, ja täytyttyään tarpeeksi kaatuu ja tyhjenee, ja nousee sitten täyttyäkseen uudestaan? Vertaan näitä patoutumia tuohon ämpäriin, paitsi että minun ämpärini täyttyy sulalla lyijyllä eikä tyhjene kokonaan. Nämä purkaukset ovat nykyään raivoisampia ja aiheutuvat helpommin. Saatan alkaa huutaa, saatan lyödä itseäni hillitäkseni itseäni, saatan (erittäin harvoin) hyökätä jonkun kimppuun, mutta en satuta (en ainakaan tarkoituksella). En lyö tai mitään sellaista. Tartun pahimmillaan vain kiinni olkapäistä tai jotain vastaavaa. Pahin, mitä olen tehnyt, on kuitenkin ollut uhkailut. Tiedän ja ymmärrän että se on laitonta, en vain kykene silloin hillitsemään itseäni kunnolla. En silti koskaan, KOSKAAN tarkoita niitä uhkauksia, mutta ihmiset "säikähtävät" ja saavat hyvän syyn vaihteeksi valittaa minusta kuraattorille tai vastaavalle. Minä itse pyrin kertomaan jollekulle niin monesta kiusaamisesta kuin vain mahdollista, jotta se loppuisi. Ei se silti lopu, vaan saan pelkästään paskaa niskaani siitä, että lavertelen. Viimeisimmästä "uhkauksesta", joka ei edes ollut uhkaus, tehtiin lastensuojeluilmoitus. Sossut tulivat meille juttelemaan. Menen huomenn/tänään elämäni käsittääkseni ensimmäistä kertaa polille.. Mitäköhän siitäkin tulee. En tiedä pystynkö puhumaan sielä.
Tässä tämä ensimmäinen postaus varmaan sitten on..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti